Helppoa kuin heinänteko

Loma. Kiitollinen. Kyllä!

On siinä haastetta kerrakseen

Eihän se ole helppoa aloittaa töitä ja ryhdistäytyä blogissaan, harrastuksissaan, vapaaehtoishankkeissaan,
siivouksessaan, ihmissuhteissaan ja olla kiitollinen.

En ole kuvannut kaikkea, mutta olen sen sijaan miettinyt.
Auttaahan sekin.  Kasvamaan ihmisenä.
Tiistaina olin kiitollinen kännykästä, joka helpottaa elämää.
Keskiviikkona nurmikosta, jolla voi käydä lounaalla syömässä jäätelöä.
Torstaina värillisistä vaatteista, joista saa voimaa.
Perjantaina ammattilaisista, jotka auttavat tekemään onnistuneen tapahtuman.
Lauantaina olin kiitollinen edellisestä illasta, josta jäi hyviä muistoja.
Sunnuntaina olin kiitollinen innovaatisesta ompelijasta, joka  myi tuotteitaan kirpparilla.

Tänään päätin tehdä tämmöisen nopean koosteen, sen sijaan, että olisin huolella tehnyt jokaisesta päivästä omansa.
Ja sitten nukun ja olen kiitollinen.

Kiitollinen avusta: #Gratitude30

Joskus sitä tarvitsee apua. Minut haastettiin mukaan kiitollisuus-haasteeseen.
Olen mukana. Ilman tätä ehkä  blogini olisi unohtunut unten maille.

Ja mikä tämä haaste on? Lue itse.

Tänään olen kiitollinen noista kuvan sanoista.
Kuva on yhdeltä lemppari facebooksivustolta.

Uusi vuosi

Jokainen vuosihan ei ole suinkaan samanlainen.
Oppii katsomaan asioita eri tavalla.
Joululahjojen hankinnan voi jättää viime tippaan  ja siitä selviää.
Jouluna ajatukset voivat harhailla muussakin kuin pyhän perheen ihmeessä tai kinkun paistossa.
Ja siitä selviää.
Sädetikun voi antaa valaista hetken. Ja sitten antaa uuden vuoden tulla.
Tärkeintä vuodessani on ollut ihmiset.
Sellaista seuraavaakin toivon.
Hyviä ihmisiä, ystäviä.
Silloin kaikesta muusta selviää.

Hyvästit harmaalle

Joskus ei kalenteria katsomalla ymmärrä.
Harmaa alkaa vallata alaa.
Tänä vuonna minuun piti tartuttaa joulu.
Istuin punaisten tuikkujen valossa ja leivoin pipareita ensikertalaisen kanssa.
Ja kas, kaapistani löytyi kultaa ja hopeaa ja valot tuikkivat joulun odotusta.
Sanoin hyvästit harmaalle.
Kaikki jäähyväiset eivät ole surullisia.

Tästä hetkestä

Anna ajan olla ystäväni,
joka kulkee vierelläni,
eikä karkaa käsistäni
kuin kuriton, jota en saa koskaan kiinni.

Syksyllä

Toivoisin, etten ikinä unohtaisi nähdä värejä.

Matkamuistoja

 

Hankin kotiini samanlaisen astianpesuaineella täytettävän tiskiharjan, jolla tiskasin Espanjassa. Pannua kuuratessa ja viinilaseja huljutellessa voin melkein taas maistaa meren suolan ja tuntea auringon lämmön ja muistan olla kiitollinen elämästä. Tiskatessakin.

Mihin sitä päänsä kallistaa?

Miten sitä tulee kotiutuneeksi jonnekin? Millaisessa paikassa haluaa olla?
Jotakin Kalliossa on, mitä ei ole muualla. Sateenkaariakin on kaksi.

Juhli kuin Johannes

Sehän oli Jumalan hullu, Johannes. Välittämättä muista vaelsi kamelinkarvassa ja veti heinäsirkkoja lounaaksi.
Miten sitä sitten kuitenkin on joillakin tieto siitä, miten pitää pukeutua ja syödä. ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’  sanotaan.
Olisiko sittenkin asioita, joihin ei kannattaisi toisten puuttua.
Yötön yö antaa mahdollisuuden juhlaan, Johannes esimerkin olla oma itsensä.